Final Touch - TOUCHÈ

Harjoittelujakson myötä ensimmäinen kouluvuosi on läpäisty. Käteen jäi työtodistus ja sydämeen uusia ystäviä. Viimeinen ilta tuli vietettyä pakatessa ja porukalla pelatessa biljardia baarissa.
Kokki toimi kuskina minulle ja muutamalle kaverilleen. Hän halusi myös korvata ensimmäisen päivän unohduksensa ja lupasi minulle kyydin aamusta Keflavikin lentokentälle, jonne saavuimme hyvissä ajoin.

Lentokoneessa tuli nukuttua koko matkan ja parhaan ystävän ollessa vastassa lentokentällä tuntui kuin kolme kuukautta olisi kaukaista historiaa. Tuntui kuin en olisi ollut hetkeäkään poissa. Hellettä on, mutta televisiosta tulevat samat uusinnat ja tutut mainokset. Kuinka mainiosti ihminen tuleekin toimeen päivittäistä telkkaria.

Ajattelin jatkaa tämän blogin kirjuuttamista ainakin vielä seuraavan kesäkuukauden ajan. Joten jatkakaa toki blogin katsastamista. Seuraavana kohteena minulla olisi työskennellä seuraavan puolentoistakuukauden ajna kesäravintolassa, joka sijaitsee Strömsön saarella Karjaan ja Tammisaaren edustalla. Joten kuulumisia sieltä, suomenruotsalaisten joukosta.

Mutta tämän illan vietän ottaen rennosti, palautuen aikaerosta ja nauttien ystäväni jääkaapin tyhjäksi hänen tietämättään.

Näillä näkymin kiitän kumarran ja kuittaan.
ps. kolmen kuukauden aikana saavutettuna 1809 sivun katselua

Kaksin aina kauniimpi

Heips!

Kaksi päivää jäljellä ja ne päivät ovat vapaapäiviä; päiviä jotta voin nauttia Reykjavikin tunnelmasta. Tänne saapuessani kaupunki tuntui valtavalta, kuin suurkaupungilta: liikenteen vilkkaus, kauppojen ja ihmisten määrä, katujen ruutukaavamaisuus, yöelämä, kaikki mikä ympärillä on, tuntui suurelta ja valloittamattomalta. Minä tein sen; minä valloitin Reykjavikin. Kaupunki on hyvin pieni (vain kartalla iso) ja sen pystyy kävelemään läpi yhden päivän aikana. Nyt minulla on vakio ravintolat, baarit, kaupat, paikat täällä. Surku tulee, kun joutuu jättämään kaiken, minkä ympärilleen on rakentanut kolmen kuukauden aikana. Jopa kieli tarttuu minuun koko ajan kun kuulen sitä ympärilläni.

Viimeinen työpäivä oli lauantai. Lounasaikaan olin kahdestaan ravintolassa kokin kanssa. Päätarjoilija pistäyty, mutta lähti melko nopeasti: sanoi palaavansa illaksi. Lounasaikaa ei ollut asiakkaita yhtään, ei ainuttakaan. Kokki vain totesi, että tämä on hänen pahin lounasaika koskaan. Joten vietin pääasiassa koko päivän yksinäni ruokasalin puolella valmistellen ilta-ravintolaa ja tarjoillen kahvia muutamalle asiakkaalle. Kokki vietti aikansa kellarissa varastoilla ja tietenkin ulkona tupakalla.

Olimme hyvissä ajoin valmiita minun viimeistä iltaani varten. Olihan luvassa työvuoron jälkeen pientä illanistujaista synttäreideni kunniaksi. Pomo oli ostanut sitä varten kaksi lootaa sixpackeja olutta. KYLLÄ! Ja kuka otti osaa tähän olueen juontiin sitten illan jälkeen? Minä ja kokki. Apukokki ei halunnut lähteä baariin vaan päätti mennä kotiin, joten biletettiin kokin kanssa kahdestaan hänen kaverinsa toimiessa kuskina.

Niin, ei mennä asioiden edelle. Ilta lähti hyvin käyntiin: pääsin availemaan viinipulloja ja ensimmäistä kertaa myös shamppanja pullon  (korkki ei lentänyt kenenkään päälle!) Mutta en tiedä mikä käsiäni vaivasi, sillä ne alkoivat tutisemaan ja tärisemään kesken illan niin, että lautasten kantaminen tuntui lähes mahdottomalta. Totesin vain meidän tiskarille, että tänään taitaa lentää jotakin vielä lattialle. Ja niin tapahtui. Yksityisiltaa vietti kuusi henkeä heille varatussa conference-tilassa. Tarjoilessani Kristall-vettä lasipullosta: pullo putosi tarjottimelta maahan ja vedet suoraa erään asiakkaan niskaan ja takille. Itse olin myös yltä päältä kastunut. Pahoittelin kamalasti ja siivosin välittömästi paikan. Asiakas vain totesi, vettä se vain oli. Ja tapaus kuittaantu siinä. Onnekseni, lasipullo ei särkynyt vaan pelkästään lattia oli täynnä hiilihapollista vettä. Kokkikin katsoi pitkään päästä varpaisiin päälleni (kastunutta essuani), kun tulin tapauksen jälkeen keittiöön. Kerroin hänelle mitä oli tapahtunut ja hän lähinnä nauroi kömpelyydelleni. Ilta venyi, sillä viimeiset asiakkaat saapuivat vasta varttia vaille kymmenen ja he ottivat seitsemän ruokalajin illallisen viineineen.

Kahden aikaan lähdimme kokin kaverin kyydissä baarikierrokselle. Sää suosi ja se oli hyvä sillä minulla ei ollut kuin huppari, pikkumusta mekko ja korkeat korot. Tämä kierros sisälsi kävelyä vilkkaalla pääkadulla ja aina pistäytymisiä joihinkin hyviin baareihin, tanssimme täpötäysillä lattioilla diskopallojen alla ja vedimme kilpaa mojitoja ja oluita ja yhdet terästetyt tuoremehut. Juttelimme kaduilla ihan oudoille tyypeille. Ja kun eksyimme English Pubiin työnsin kokin ulos ja sanoin, että tänne tullaan katsomaan vain jalkapalloa; seuraava paikka! Samalla kun työnsin hänet ulos, lensin itse korkkarit jalassa päin kadulle parkkeerattua Poloa. Kokki nauroi minulle ja totesi: "Ettei se ihan sun pukuusi soinnu, se valkoinen Polo."
-Paremmin kuin sinun Camry heitin takaisin.
Erään baarin ovella portsari sanoi meille, että paikka olisi kiinni, mutta huomasimme kuinka porukkaa käveli sisään. Kysyin, miksi me emme päässeet niin portsari osoitti kokin kenkiä ja sanoi, että paikassa on pukukoodi. Sen jälkeen aloin minä haastaa riitaa tuolle nokka pystyssä seisseelle itsetietoiselle pikkupirulle. Ja haukuin hänen pukunsa englanniksi. Kokki nappasi kädestäni ja kehoitti meitä jatkamaan seuraavaan paikkaan. Hän sanoi minulle, että oikeastaan hän oli ollut töykeä portsaria kohtaan islanniksi (ennen kuin minä aloin haastaa riitaa), ja sen vuoksi meitä ei päästetty sisään. Nauroimme tapaukselle ja vuorossa oli seuraava paikka, jossa oli paljon mukavemmat portsarit....
Eräässä paikassa, kun tulin vessasta eräs nuori mies lähti perääni ja hän yritti iskeä minua, pyysi tupakalle ja lääppi selkääni ja takamustani. Kipitin nopeasti ihmisten läpi baaritiskille piiloon kokin seuraan ja onneksi tuo tyyppi katosi ihmisten paljouteen. Kadulla sain kehut vastaan tulleilta tyttöporukoilta pitkistä hiuksistani.
Meillä oli hauska ilta, vaikka olimme vain kahdestaan liikenteessä.

Eilen seurasin Täpötäydessä English Pubissa EM-finaalia, Italy - Spain suomalaisten ystävieni kanssa ja kuulostelin miten heidän viikonloppunsa oli sujunut, harmikseni emme olleet törmänneet kaupungilla, sillä hekin olivat olleet liikenteessä porukalla tietämättäni. Parempi voitti ja Torres oli kentän haltia.

Tänään olisi vuorossa pakkaamista ja keskiviikkona on aamusta lento kohti Suomea ja uutta työpaikkaa, jossa olisi tarkoitus aloittaa hyvinkin pian. Tällä hetkellä tihkuttaa mutta lämpöä riittää, semmoset plus 16 astetta.

At the beach

pupuja tundralla

                                                                 Kiitän, kumarran ja kuittaan. Takk fyrir!  

Syntymäpäivä

Hello!

Yesterday was my 20th birthday so now I am not teenage anymore. Maybe I suppose to begin act as adults.... No WAY!

Syntymäpäiväni vietin kuten normaalin työpäivän. Lounasajan alkaessa vuorossa ollut tarjoilija ilmoitti minulle lähtevänsä kotiin, koska oli sairastunut yllättäen. Kaiketi minä selviän yksinkin, ajattelin. Ja selvisinkin siihen asti, kunnes apua tuli paikalle. Ja yhtäkkiä jäljellä olivat kaksi viimeistä pöytää nauttien kahvistansa ja konvehdeistansa.

Minun piti alkaa valmistelemaan salia iltaravintolaa varten varsin nopeasti, sillä vaikka odotettavissa ei ollut niinkään kiireistä iltaa, mutta järjestimme illalla vielä buffet-ruokailun 60 hengelle ja siihen oli varattu valmistautumisaikaa vain noin tunti. Kaikki sujui ilman mitään kummallisia ongelmia. Pääsin tarjoilemaan viinejä ja availemaan vähän niitä pulloja.

Kahvitarjoilun aikaan sain kaksi herrasmiestä asiakkaikseni, ja he tilasivat kahvin lisäksi raparperipiirakkaa. Tarjoiltuani piirakan ja kahvin alkoi toinen miehistä valittamaan, ettei piirakka ollut syömäkelpoista. Hän kysyi, koska se oli leivottu ja totesin hänelle: ykskantaa, eilen. Lopputuloksena sain haukut, en tiennyt mistään mitään, enkä ymmärtänyt mistään mitään; minun tulisi noutaa joku ammattilainen paikalle. He kun olivat ammattilaiskokkeja. Kokkimme ilmoitti heille myös saman mitä minä oli jo todennut, että piirakassa ei ollut vikaa, ja että se oli todellakin leivottu eilen. (piirakkaa kuten kaikkia ruokia maistetaan aina ennen tarjoilua!) He pyysivät tämän jälkeen röyhkeästi puhua johtajalle. Kun yritin tavoittaa pomoa, olivat asiakkaat lähteneet ykskantaa hiljaa paikalta koskematta annoksiinsa.

Syntymäpäiväni ilta venyi ja tuntui kuin kello olisi liikkunut kilpparin lailla, vaikka ravintola oli täynnä puheliaita ja ystävällisiä asiakkaita. Hyyvin hiitaasti! Olimme toisen kokin kanssa yhtämieltä koko illan, että tämä päivä saisi loppua ja pääsisi menemään vain kotiin. Viimein raahustin kotiin kello ollessa lähelle kahta.

KIITÄN, KUMARRAN.....
P.s. olen lukenut muiden jo pienestä ikävästä Suomeen; kotiin. Voin vain todeta, että minä taasen olen löytänyt palan kotia täältä. Piece of my heart will always stay here, in middle of the ocean and mountains, when it's raining or it's windy or the sun shines. However, I heart that there is always place for me in the restaurant and all these uncredible people will miss me as much as I'm gonna miss them because they have, kind of, got to use to it I'm hanging around. And sometimes I lead them to in funny and unexpected situations without thinking so far. 
Viimeinen viikko käynnistyy ja lähtölaskenta alkakoon; uudet seikkailut ovat häämöttämässä....
onneksi vielä on runsaasti aikaa nauttia Islannin merituulesta ja hulluista hanhista.

Ilmojen halki käy lentäjättären tie....

MIE LENSIN, OIKEESTI!

Moikka!

Tännepäin kuuluu hyvää, tai no oikestaan vielä parempaa.
Viime viikolla iltaravintolat olivat täyteen buukattuja ja kiirettä piti. Perjantai-iltana kokki oli ystävällinen ja kyyditsi minut kämpille. Ja minun jalkani kiittivät.
Lauantaina lounasaikaan oli rauhallista, mutta tekemistä oli mukavasti. Asiakkaat olivat ystävällisiä ja sain jopa tippiä. Saksalaiset turistit olivat tulleet ihailemaan Nordic Housea ja nauttimaan pohjoismaalaisesta lounaasta. 

Keskellä päivää lounaan jälkeen olin tarjoilemassa taidenäyttelyiden avajaisissa valko- ja punaviinejä, minkä jälkeen palasin meitin ravintolaan valmistelemaan illan häävastaanottoa. Häävieraat nauttivat kolmen ruokalajin menuun ja lopuksi oli tarjolla hääkakkua ja kahvia. Morsiuspari tanssi kauniin häävalssin, minkä jälkeen juhlat; jutustelu ja juonti kesti yöyhteen. Itse pääsin maistelemaan pienen palan hääkakkua juhlien jälkeen: ylimakea täyteläinen suklaakakku, mihin oli käytetty vähintään 75% tummaa suklaata, kaksikerroksinen, jonka päällä valkoinen marsipaani kerros ja valkoisia sokerista tehtyjä päivänkakkaroita.

Sunnuntaina heräsin ja minua tultiin hakemaan ulos. Päätimme mennä suomalaisen kaverini, heikun, kanssa Reykjavikin lentokentälle pyörimään. Astuimme lentokoulun ovista sisään ja kysyin komealta lentokapteenilta, joka istui tiskin takana: I want to go in the air! Is it possible?
Yes! He can take you in the air. Ja osoitti toista komeata kapteenia. Ja niin sitä lähdettiin pienlentokoneella ilmaan tunnin kierroksella ympäri Islantia. Suurimman osan aikaa vietimme upaen kansallispuiston Þingvellirin yläpuolella. Puiston alueella sijaitsee mm. Islannin suurin järvi. Lentelimme vuorten välissä ja näin myös yhden upeimmista vesiputouksista, joka sijaitsee jyrkässä kanjonissa laskeutuen vuoren rinteiltä alas. Kapea, pitkä putous, joka sädehti sateenkaaren väreissä auringon paistaessa. Sää todellakin suosi meitä. Kokeilin myös itse ohjata lentokonetta, se oli kivaa!!!

MINÄ JA LENTOKAPTEENI











 KUVAA OHJAAMOSTA
Lentelimme noin 1,5 - 2 km korkeudessa

BBQ hampurilainen kastikkeineen, ranskisten kanssa Coctail- kastiketta

 
Loppuillasta tapasin myös muut suomalaiset kaverini ja istuimme iltaa Grill Hus raflassa ja musiikkitalossa ja ystävieni kämpällä pelaten lautapelejä. 

KIITTÄEN JA KUMARTAEN TÄÄLTÄ YLÄILMOISTA; PÄÄ PILVISTÄ  !!       

Keittiön käytävillä kuultua

 Heippa!

Edellisessä blogipäivityksessä ehdin hehkuttamaan sadettomia päiviä, niin eikös sitten päättänyt seuraavana päivänä sataa. Nyt sitä sadetta onkin tullut siitä päivästä lähtien. Itse pääsin nauttimaan sateesta keskiviikkona, kun pomo pyysi minulta palvelusta. Itse olin niin hyvällä tuulella, että kaikki tuntui mahdolliselta.
-Mitä vain, vastasin.
-Leikkaa ulkoa Angelican valtavia lehtiä ja varsinkin niitä mahtavia kukkia ja laita ne vaasiin tarjoilupöydälle.
No minäpä porhallan sinne puskiin sakset kädessä ja tajuan, että vettä sataa, kengät kastuu, paita kastuu, hiukset kastuu, ja ensimmäiset asiakkaat katsovat ikkunasta hymyssä suin mitä se tarjoilija tyttö touhuaa tuolla puskissa. Tämän jälkeen oli vuorossa operaatio siistit työvaatteet. Loppuillasta eräs pöytäseurue kysyi minulta mistä tuo kasvi on tuotu. Kerroin poimineeni sen lammen reunasta, hetkeä ennen ovien aukeamista.
-Teit mahtavaa työtä. Se on upea!

Angelica, keväällä

-Kiitos.

Torstain lounaalla tapahtunutta. Kuuden hengen lounasseurue päätti nauttia jälkiruokaa lounaan jälkeen. Kerroin, että meiltä löytyy suklaa- ja marenkikakkua, saras-leivoksia ja marjapiirakkaa. Tilaukseen tuli kolme suklaata, yksi marenki, yksi saras ja yksi marjapiirakkapala.
-Kuuluuhan suklaakakun kanssa kermavaahtoa.
-Kyllä kuuluu.
-Saisikohan sen marjapiirakankin kanssa kermavaahtoa?
-Kyllä, se on mahdollista.
 Näppäränä tyttönä aloitan välittömästi kahvin laiton ja kakkujen lautaselle leikkaamisen.
Kokilta kysyn kermavaahtoa, sillä toisinaan he vatkaavat sen itse käsin. Tällä kertaa eteeni ilmestyy kaasulla toimiva pursotinpullo. Testilautasen jälkeen kakkujen reunaan tulevat komeat kasat vaahtoa. Pistän pursotinpullon takaisen kylmään kaappiin, mutta niiden pahusten valkkaripullojen takia kaappi on lähes täpötäynnä, eikä tilaa meinaa löytyä. Älynväläykseni oli laittaa pullo vaakatasoon ylemmälle hyllylle. Parikymmentäminuuttia, jos sitäkään, myöhemmin kokki kutsuu minua, sen tietyn paheksuvan ilmeen kera (osaksi melkeinpä virnistää ilkikurisesti), keittiöön. Hän avaa tuon kylmäkaapin oven ja sieltä valuu kermavaahtoa pitkinpoikin ovia ja lattiaa, mutta pahiten noiden valkoviinipullojen päälle. Siinä tuli kirottua muutama sana suomeksi ja otettua nopeasti rätti käteen.

-Voitko korjata tietokoneen/ kassan. Vika on jossain näissä johdoissa ja kytköksissä, kysyy päätarjoilija ja osoittaa tietokoneen kolmea-neljää johtokasaa ja takaosan kytköksiä kesken laskuruuhkan iltaravintolassa.
Tarkistan jokaisen kytköksen ja johdon, muuntajan johtoineen, koneen takaosan pienet kytkökset.... Asiakkaat kysyvät samalla, onko mahdollista saada kopiota kuitista.
-No, tuota... pieni hetki.
Ja tarkistan kaiken jo kolmatta-neljättä kertaa, kunnes kone yhtäkkiä lähtee käyntiin. Niin päätin sitten painaa Powerista. Joku oli vain epähuomiossa sammuttanut koneen, että semmoista "vikaa"!

Eräänä iltana minun piti sulkea viinipullot ja laittaa ne kylmään. Pomo hipsi kokki perässä ulos tupakalle, kun minä jäin vielä vähän siivoilemaan salia. Viinipullojen alkuperäiset puukorkit olivat lentäneet roskiin illan tiimellyksessä ja löysin vain joitain kummallisia muovi ja osaksi myös metallikorkkeja. No minäpä käytin niitä ja suljin joka ikisen viinipullon hienosti ja laitoin vaakasuoraan viinitasoille viinilaatikoihin kylmään. Sanoin heipat ja lähdin tyytyväisenä kämpille tallustaan. Seuraavana päivän pomo saapui illaksi töihin ja hänellä oli minulle uutisia: Muistatko kun suljit ne viinipullot viime iltana?
-Joo, en löytänyt niitä alkuperäisiä korkkeja, vain niitä harmaita.
-Olit laittanut vääriä korkkeja väärien pullojen päälle (mm. shamppanjakorkin valkkaripullon päälle.), etkä ollut poistanut pulloista ilmoja. Lisäksi olit laittanut pullot vaakatasoon, sen vuoksi laatikostosta oli muodostunut viiniputous ja lampi lattialle.
-VOI NY HELV.......kirosin mielessäni ja tietenkin pahoittelin.
-Eipä tuo haittaa, minä näytän tänään, kuinka nuo viinipullot suljetaan ja opastanpa vähän myös säilytys- ja tarjoilulämpötilojenkin kanssa.

Mutta HEI! Kaikesta oppii! Älkää pitäkö tyhmänä vaan kehityskelpoisena. Ja ehdottomasti naurakaa!

Kiitän, kumarran, ja sateetonta juhannusta toivotan!
Tähän lopuksi vielä pienellä präntillä voin valittaa, EEEEN HALUA VIELÄ MISSÄÄN NIMESSÄ LÄHTEÄ TÄÄLTÄ!

At the Downtown

Moi!

Lauantaina töiden jälkeen tuli tutustuttua oikein kunnolla Reykjavikin yöelämää. Ihmisiä oli liikkeellä ja ilta oli vauhdikas. Kaduilla pörräsi nuoria, baarit ja niiden tanssilattiat täynnä nuoria aikuisia. Ulkona valoisaa, kaduilla takseja, ikkuinoissa välkkyivät neonvalot, valovilkkuvia OPEN-kylttejä ovissa, ja siinä vieressä seivoivat semmoset kaksmetriset kaapit toivottamassa tervetulleeksi tämmösen nuoren neitokaisen. Vaikka oli lauantai-ilta, ei tarvinnut maksaa mitään pääsymaksuja ja ilman henkilöpapereita pääsin ihan heittämällä sisään. Siis matkasin meitin kokin mukana ja illan vietin istuen ja tanssien Reykjavikin muiden ravintoloiden kokkien ja tarjoilijoiden seurassa. OLI ÄLYTTÖMÄN IHANA ILTA/YÖ JA MEININKI RENTOA.

Kahden viikon kyttäämisen jälkeen sain vihdoin ja viimein myös pyykinpesukoneen käyttööni. Muovipussiin oli kertynyt kahden viikon pyykit (eli melkeinpä kaikki vaatteet, jotka omistan täällä!) Pahuksen yllätys oli se, että Arielini riitti juuri juuri kahteen koneelliseen. Täytyy varmaan lainata naapureilta lopuksi aikaa pyykinpesuainetta vaatteita varten tai yrittää löytää vähän pienempiä pakkauksia kuin myytävät "double max. perhepakkaukset".

Hyviä uutisia, ystäväni oli löytänyt Suomesta Prismasta islantilaista Skyr-rahkaa. Ihanaa, pääsen nauttimaan myös palattuani palasen Islantia aina välillä; vaikka päivittäin.

Kiitän, kumarran, tervyysiä islannista.
Aurinko paistaa, eikä sadetta oo ollu enää aikoihin! Lämpöä aina yli +10 astetta.

Sú eína sanna - Se ainoa todellinen

Heippa koti ja Suomi!

Kello on yksi yöllä, eikä minua väsytä yhtään. Se nyt ei yllätä yhtään ja ketään. Onneksi en ole ainut joka valvoo tähän aikaan niin seuraa löytyy kyllä. Olen viettänyt nyt vapaa-päivinä aikaa English Pubissa katsoen uusien kavereiden kanssa jalkapallon Em-kisoja. On kiva viettää vain aikaa istuskellen ja katsoen jalkapallojoukkueiden edesottamuksia. Seuraamme liittyi puoliajan jälkeen myös kaksi ruotsalaista nordjobbaria, jotka eivät sentään hyppineet seinille vaikka Ruotsi hävisikin Ukrainalle, toisin olivat britit, jotka kannustivat yllättävän kovaäänisesti Ruotsin maajoukkuetta tässä kyseissessä pelissä. Pubi on täyttynyt jalkapallokansasta, joka elää kyllä ihan täysillä pelissä mukana, mikä tekee koko jutusta niin kivaa!

Minun normipäivä töissä ruokasalissa: Aamulla saavun ravintolaan ja aloitan pukeutumalla työvaatteisiin siihen tarkoitukseen sovitussa varastohuoneessa. Sen jälkeen kapuan yläkertaan ja odottelen tiskikoneen täyttymistä puuhastellen jotain muuta salin puolella: kattailen pöytiä, siirrän tuoleja, asettelen viinilasit omille paikoilleen kaappiin. Vähän ennen lounasta täytän vesikannut ja leikkaan leipää tarjolle. Toisinaan puuhastelen myös keittiön puolella: valmistan leipätaikinaa, käsittelen salaatteja, yrttejä, simpukoita tai katkarapuja ym.... Lounaan aikaan otan asiakkaita vastaan, kerron päivän lounaasta, otan tilauksia, toimitan ruoan pöytään, plokkaan lautasia, keitän ja tarjoilen kaffetta, tiskaan ja silloin tällöin pääsen rahastamaankin. Kahtena lauantaipäivänä olen hoitanut lounas ajan yksinäni ja valmistellut salin iltaa varten.

Tuntuu kauhean haikealta lähteä täältä tässä vaiheessa; juuri kun alkanut jopa ymmärtämään jotakin myös islanniksikin. Minulle on myös tarjottu kesätöitä täältä, mutta luulenpa, että uusi seikkailu kutsuu minua, enkä siis taida jäädä tänne viettämään koko kesää. Eilen kävin elokuvissa katsomassa islantilaisen elokuvan suomalaisten kavereideni kanssa. Black Game oli elokuvan nimi englanniksi ja kyseessä oli toimintajännäri, joka perustu Reykjavikin tositapahtumiin. Elokuvasta löytyivät kaikki tällaisen pelttovan jännärin ainekset, kuten huumeet, tapot, pankkiryöstöt, naiset, seksi ja tupakka sekä yksi, joka selviytyy. Lisäksi elokuvassa näkyi kaunis, rauhallinen vuoristomaisema, tuttu rantatie; pienet, värikkäät omakotitalot, yksi ainut maantie kaupungin ulkopuolella, turistit islantilaisessa pankissa ja se ainut mettäosa kaupungin reunalla ennen kuin alkaa täysi tundra. Ei se leffa ihan pääse haastamaan saman kategorian New Yorkin kaupunkiin perustuvia huumemafian koukeroita. Leffaporukan yhteismielipide oli jättää parhaimmat skandinaaviset jännärielokuvat ruotsalaisten vastuulle.

Koko viime viikon paistoi mukavasti vielä aurinko, mutta ensi viikoksi luvattiin vesikuuroja ja pilvistä joka päivälle, paitsi perjantaille, jolloin pitäisi olla aurinkoista ja plus 12 astetta.  Huomenna täytyy mennä ostamaan uudet nappikuulokkeet, koska entiset päättivät hiljentyä perjantai-iltana.
Tämä teksti syntyi näiden kappaleiden soidessa: Toni Braxton - Un-break my heart,
Nordman - Vandraren

                                                                                                      Kiittäen ja kumartaen
NORDMAN VANDRAREN
Vandraren har ingenstans att gå när han kommit fram till slutet
Månen färgar alla skuggor blå, han är ensam kvar därute
Långt där borta från en enslig gård lyser värmen ut i natten
Väcker hungern i hans frusna kropp, som har levt på luft och vatten

Det gör ont - men gå ändå, du kan alltid vända om
Det gör ont - men gå ändå. Du är här, och kom hit som en vandraren
Klockan ringer för en ensam själ, den har lånat röst av döden

Vill den illa eller vill den väl när den räknar våra öden
Sluta tänka det är svårt ändå, du får ta en dag i taget
Vandraren har ingenstans att gå om han går vid sista slaget

 
Vaeltajalla ei ole paikkaa minne mennä, kun hän on tullut lopulle
Kuu värjää kaikki varjot sinisiksi, hän on yksin tuolla ulkona
Kaukana yksinäiseltä pihalta, loistaa lämpö ulos yöhön
Herättää nälän hänen jäätyneessä kehossaan, joka on elänyt ilmalla ja vedellä

Se tekee pahaa - mutta mene silti, voit aina kääntyä takaisin
Se tekee pahaa - mutta mene silti. Olet täällä, ja tulit tänne kuin vaeltaja
Kello soi yksinäistä sielua varten, se on lainannut kuoleman ääntä

Tahtooko se pahaa vai tahtooko se hyvää, kun se laskee meidän kohtalomme?
Älä ajattele se on vaikeaa kuitenkin, saat ottaa päivän kerrallaan
Vaeltajalla ei ole paikkaa minne mennä, jos hän menee viimeisellä lyönnillä

Toni Braxton - Un-Break My Heart

Toni Braxton - Un-Break My Heart

Suomalaisia, suomalaisia

Hello!

Jo viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä, koska aika on mennyt niin kamalan nopeasti eteenpäin. Vielä keskiviikkona ajattelin puolen päivän tienoilla vessassa, että vielä on 19 päivää jäljellä, mutta tänään aamulla herätessäni tuntui siltä, että: joko on jo maanantai. Hei, älkää nyt viittikö niin nopeasti niitä päiviä vaihtaa!
Koko viikon on paistanut aurinko kirkkaan siniseltä taivaalta ja kuulin myös, että viikko on ollut poikkeuksellisen lämmin Reykjavikissa vuodenaikaan nähden. Aurinko on paistanut päivisin ja valkeus jatkunut läpi yön. Itseasiassa eihän täällä käytännössä ole yötä lainkaan. Sitä on niin vaikea sanoin kertoa ja kuvailla, että koko ajan on valoisaa ja horisontissa näkyy keltaisen ja punaisen värinen valojuova läpi yön.
Ehkä parhaiten kuvaa valoisaa yötä se, että torstai iltana kävellessäni kämpille näin asfalttityömiehiä ja pysähdyin haastattelemaan kyseistä urakoitsijaa. Hän kertoi, että koska yöaikaan on tarpeeksi valoisaa ja liikennettä vähemmän kuin päivällä, he urakoivat näin öisin. Toki miehet saavat vähän korkeamman palkankin tehdystä "yö"työstä.

Perjantain vilkkaan ja täyteen varatun iltaravintolan jälkeen kello oli lähemmäs kahta kun pääsin vihdoin asunnolle. Ja aamusta jo puoli kymmeneksi takaisin töihin pesemään ja kiillottamaan viinilaseja. Olin lauantai aamuista tunnin yksinäni ravintolassa työskentelemässä kuin palkattu työntekijä, hassua. Tiesinpä täysin mitä kuului tehdä ja miten tuli toimia. Kokki saapui puoli yhdentoista jälkeen ja hän kertoi, että olisin ainut tarjoilija tänään lounasaikaan. Kaikki sujui hyvin ja lounastauon jälkeen aloitin salin valmistelun täyteen varattua iltaa varten. Kello kuuden jälkeen saapui tarjoilijoita peräti kolme. Ravintolaan sattui saapumaan seitsemän hengen suomalaisryhmä, minkä vuoksi pyysin päätarjoilijalta lupaa toimia heidän pääasiallisena tarjoilijanansa koko illan ja esitellä ruuat suomenkielellä. Hän suostui ehdotukseen ja kokit olivat tyytyväisiä kun sain myytyä ryhmälle seitsemän ruokalajin menuun viineineen. Kaikkein tärkeintä oli, että asiakkaat tulisivat viihtymään kauniista illasta ja nauttimaan herkullisesta ruuasta. Kaikki onnistui kohdaltani lähes nappiin ja loistavana bonuksena sain kontaktin Helsinkiläiseen ravintolaan! Lisäksi esittelin annoksia myös neljän hengen seurueelle englanniksi. Lauantai oli onnistunut päivä, vaikka se venähti 16,5 tunnin mittaiseksi työpäiväksi.

Kuvaa vähän norjalaisten kansallispäivän juhlasta parin viikon takaa!

Eilen sunnuntaina nukuin sitten PIITKÄÄN! Käytyäni kaupassa tapasin alakerrassa uuden naapurin unkarista. Mentyäni yläkertaan huoneeseeni oveeni koputettiin ja tämä unkarilainen ojenisi eteiseen pudonneen kukkaroni. Hän oli tunnistanut sen omistajan opiskelijakortin kuvan perusteella. Hänen seurassaan oli tyttö, joka oli löytänyt lompsan ja kiittäessäni englanniksi, tyttö alkoi puhumaan minulle suomea. Sovimme treffit illemmaksi ja hänen mukanaan tutustuin vielä kahteen muuhun suomalaisneitokaiseen, jotka kaikki olivat tulleet Nordjobbin kautta Islantiin kesätöihin, sattumoisin kaikki puistohommiin jokainen. Ihana saada mukavaa seuraa.

Joten minulle on tapahtunut runsaasti kahden kolmen päivän sisällä kivoja juttuja, joten tähän on hyvä päättää tämänkertainen päivitykseni. Kesäkuun alun kunniaksi toivotan kaikille lukijoilleni aurinkoista, lämmintä ja ihanaa kesää!

Kiitän, kumarran ja se on moi!!

Keeping Up My Experiences

Contain!

Viimeinen lomapäivä on nyt vietetty. Huomenna alkaisi harjoittelujakson viimeinen kuukausi ja vuorossa on salityöskentelyä tarjoilijana ja sitten samalla tiskarina. Työpäivien aikataulu ei kyllä muutu minnekään eli edelleen vietän ravintolassa aikani keskiviikosta lauantaihin kello kymmenestä ravintolan sulkeutumiseen.
Lomaviikon jälkeen tuntuu jännältä palata harjoittelemaan. Tiedän kyllä mitä tulen tekemään mutta siltikin minua hieman jännittää. Eniten toivon, että tapahtumia riittäisi ja tekemistä, joten se aikakin kuluisi nopeasti.

Viikonlopun aikana siivosin kämpän ja kävin ostarilla syömässä ja ruokaostoksilla. Tänään vietin päivän Thermo Pool altailla. Tuli uitua ja läträttyä kolme tuntia. Uimastadionilla oli väkeä kivasti liikkeellä ja kaiken ikäisiä näkyi, paistoihan koko päivän aurinko ja ihmiset grillasivat itseänsä huimassa plus 15 "helteessä". Itseasiassa koko viikoksi on luvattu mukavaa auringonpaistetta joka enteilee myös vilkasta työviikkoa.

Valehtelisin jos väittäisin, että koko ajan on NIIN HUIMAN KIVAA TÄÄLLÄ. Tarkoitan siis, että ensimmäistä kertaa eilen muutaman tunnin ajan olo tuntui hieman yksinäiseltä tai no oikeastaan mulla oli vain niin hemmetin tylsää. Ei huvittanut lähteä minnekään ja kaikki naapuritkin olivat kadoksissa jopa Facebookissa ei tapahtunut mitään sen kerran kun kulutan aikaa siihenkin. Onneksi äiti oli puhelimen päässä ja elämä tuntui heti paljon paremmalta. Näin 12 lomapäivän jälkeen on kyllä ihan kiva mennä takaisin töihin, sillä siellä aika kuluu ja on tekemistä.

Seuraavan kerran taidan sitten päivitellä tätäkin valittamalla väsymyksestä ja palavasta halusta takaisin lomalle! Kiitän, kumarran ja jatkan brittihuumorin parissa ja Dumásin kirjallsuudessa.  

We were born and raised in a summery haze

Contain!

Vauhdikas ja ihana lomaviikko takana päin. Jäljellä olisi vähäiset kaksikymmentä työpäivää ja sitten lähtee paluulento takaisin Suomeen Helsinki-Vantaan lentokenttää kohden. Onneksi tuohon on vielä runsaat kuukauden päivät aikaa.

Viikon aikana pääsin kokemaan aidon Islannin ja Atlantin valtameren ja vähän muutakin jänskää kaverin seurassa. Hän saapui tänne Reykajviikiin viime lauantaina 19.5. ja hänen paluulentonsa lähti tänään lauantaina 26.5. aamusta Keflavikin lentokentältä. Seuraavan kerran tapaamme varmaankin kun oma lentoni laskeutuu heinäkuun neljäs Suomen kesään.
Evästä piknikillä
Koko viikonlopun vietimme kierrellen Reykjaviikia. Kävimme läpi tärkeimmät nähtävyydet, kuten muusiikkitalon, kirkot, ostarin, kävelimme pitkin rantatietä ja kävimme leffassa ja söimme hyvin.
Kävelimme yhteensä viikonlopun aikana parikymmentä tuntia kaupungilla kuluttaen aikaa. Maanantaina lähdimme aamusta kävelemään ennen kymmentä autovuokraamolle. Kaverini oli vuokrannut meille auton pariksi päiväksi käyttöön: KIITOS! Paras päätös loman kannalta. Olimme hieman myöhässä autovuokraamosta, koska viihtysin muutaman minuutin liian kauan sängyn pohjalla. Onneksi vuokraamon kaveri oli erittäin ystävällinen ja hän oli jopa odotellut meitä. Hän mainitsi myös, että liike noutaa asiakkaat aamusta autovuokraamolle ja antavat paluukyydin auton luovutuksen jälkeen. Että sillai!

Punainen Ford Fiesta oli täydellinen valinta jo värinsäkin puolesta

Autolla kiersimme Golden Circlen lisäksi vähän muitakin kohteita ja palasimme vasta kahdentoista jälkeen takaisin Reykjavikiin. Eväät autossa ja koko matkan pauhasi radio. Juttua riitti ja aika kului aivan liian nopeasti. Kameroiden akut sanoivat sopimuksensa irti kesken automatkan, joten ilta kuuden jälkeen automatkasta ei jäänyt kuvia muistoksi. Ehkäpä ne ylikuormittuivat....
Toisen autopäivän aloitimme aamulla kello yhdentoista aikaan ja se päättyi sinne yö yhteen vesisateeseen. Ajelimme pitkin eteläistä ykköstietä ja matkalla näimme vuorien, vesiputousten, jäätiköiden ja valtameren rannan lisäksi islannin hevosia, tiellä juoksennelleen koiran, itsemurhan hakuisia meriharakoita ja vuorten rinteillä laiduntavia lampaita, jotka eivät sitten lainkaan olleet korkeuskammoisia. Näimme kuumia lähteitä, Geysirin, kraatterin sekä kauniin auringonlaskun, pääsimme vesiputouksen taakse kävelemään, ja ajelimme vähän turhankin kapeilla hiekkateillä vuorten rinteillä  ja äärimmäisen rankassa sumussa (sumun ja pilvien keskellä mittari näytti vuoren rinteellä huimaa 40 tuntinopeutta).
Ja sitten kuvaa:

Keskiviikkona palautimme auton, minkä jälkeen otimme päivänokoset. Loppupäivä kului Botnical Gardenissa, leikkipuistossa ja eläinpuistossa sekä shopatessa. Torstain lilluimme Blue Lagoonissa, jossa nautimme maan päällisen palasen taivasta. Ehdime iltapäivästä vielä ostarille, jossa söimme italialaisessa Sparrassa, mutta eräälle pitsa ja pasta oli liian vähän, joten hän päätti vielä kannattaa Subia. Ostarilta kiisimme nauttimaan varattuun pöytään 7 ruokalajin illallisen......viineineen....hmmm niin se kahvikupponen taisi olla minulle sitten liikaa kun tuo korkokengillä kävely alkoi tuntumaan tooosi korkealta. Viimeinen päivä kului Thermo pool altailla ja Perlan ravintolassa nauttien 4 ruokalajin illallisen: kaksi ja puoli tuntia ja 360 astetta.

Reykjavik on kaupunki, mutta oikean Islannin näkee vasta talojen jäädessä kauas taakse peleihin ja edessä kohoavat lumirinteiset vuoret ja pitkä, suora maantie keskellä karua kivikkoista maastoa. Aktiiveilla alueilla kuuluu maan alta järkyttävä poreilu ja kumina. Pitkin rinteitä nousevat taivaisiin korkeat vesihöyrypatsaat. Atlantin aallot lyövät rannoilla ärhäkästi ja ovat noin parimetrin korkuisia. Vuoren rinteiltä on satojen metrien suora pudotus mereen. Kuumien lähteiden vesi kiehuu ja vesihöyryä on kaikkialla, ilmassa haisee pahalta kuin madäntynyt kananmuna. Tähän aikaan vuodesta jäätiköt näkyivät vain kaukana vuoren päällä, mutta lumikerroksen ja jään paksuuden voi siltikin nähdä selvästi. Vesiputoukset syöksyvät litroittain vettä alas täydellä voimalla ja pauhuna on kova. Tarpeeksi lähelle mennessä kastuu alta aikayksikön.

Viikon jälkeen kaverini nousi Flybussin kyytiin ja minä voin vain todeta, että mulla on edelleen nää samat korkkarit jalassa.... hihihi

skooopi doopy dam dam, Jules Vernes matkalla maailman keskipisteeseen

Contain!


Vapaapäivää vietän. Ulkona tuulee niin, että katto meinaa lähtee lentoon pään päältä. Olen herännyt kahtena edellisenä aamuna kauheeseen kohinaan - tuuleen, joka kuului ulkoa. Käytävällä oli kauhea viima, ja vessa oli kuin pakastin kun ikkuna oli jätetty auki. Pilvipoutaa ja sadetta ollut viime päivät. Aurinkoa odotellessa.

Viikko enää jäljellä töitä ennen kuin alkaa viikon kestävä loma. JEEE!! Odotan ihan innolla, että pääsen kiertelemään viikon ajaksi Islantia: kohteina ovat esimerkiksi Golden Circle ja Diamond Circle, Blue Lagoon, Ravintola Pearl/ Saga Museum, ym... Aivan ihanan loistava lomaviikko tiedossa. Loma viikon jälkeen alkaakin viimeinen kuukausi perusharjoittelujaksoa ja jäljellä olisi kaksikymmentä viimeistä työpäivää. Tämä ihana, paras, loistava lomaviikko iskeytyy täydelliseen aikaan kun se on näin puolessa välissä harjoittelua. I-H-A-N-A-A!

Se mikä ei ole ihanaa, ovat Suomen Leijonat omissa kotikisoissa. Kuulemani ja tulosten perusteella täytyy kyllä Leijonien tehdä radikaaleja muutoksia ja nostaa huimasti tasoa sekä ruveta TOSISSAAN taistelemaan ja pelaamaan, jotta edes olisi mahdollisuuksia omissa kotikisoissa nousta tuonne mitaleille. Itse tosin uskon, että tällä kertaa taitaa olla tuloksena puolivälieristä pudotus -- pahalta näyttää...... toivotaan parasta!!

Vapaiden aikaan olen lähinnä naatiskellut oikein kunnolla. Ja edellinen työviiko oli vilkkain työviikko koskaan. Lounaalla oli kolmena päivänä putkeen sama 25-35 hengen ruokailuryhmä muiden asiakkaiden lisäksi. Illat olivat lähes täyteen buukattuja. Varsinkin torstaina äänitasokin nousi salissa korkealle tasolle kun olimme saaneet joukon saksalaisia syömään kolmen ruokalajin menuun. He myös nautiskelivat muutamat paukut viinien lisäksi. Keskiviikko illassa minulla meni kaikki päin mäntyä. Huippuna kaikelle menin heittämään jättimäisessä siivilässä olleen keskeneräisen raaka-aineen (ei siis mitään käryä mitä siinä oli) roskiin.

Kiitän, kumarran ja ylipirteetä päivää viettäen. Takana kahdentoista tunnin yöunet ja edelliset yöt valvottu lähes yö neljään, joten yörytmi -- mikä SE ON??? mihin sitä käytetään???onko se jotain syötävää?? Ruokakauppa kutsuu.....

"How are you ? How am I??"

Contain!

"How are you?"

I hear that queston several times during the day and I always answer the same way: "I´m fine."
Actually, I really do not think about it, how I feel. I just do my works and that's it! Sometimes I like to leave and go to my appartment for sleeping, sometimes I need only one short break for sitting for a while.
But maybe I should begin to think it...
How I feel....

Jännä tapa kysellä koko ajan kuinka voi ja mitä kuuluu. Toisaalta se on erittäin hyvä ja luonteva keskustelun avaus. Mie en tosin ala käyttämään sitä niin usein kuin täkäläiset. Loppujen lopuksi haluavatko he todella kuulla vastauksen.

Tällä hetkellä olen todella väsynyt ja jalat haluaisivat levätä hetken kaikessa rauhassa. Takana on kolmen päivän kiivas työputki. Menneet päivät ovat olleet äärimmäisen kiireellisiä ja olen päässyt juoksentelemaan portaita varastoille, salin ja keittiön väliä ja välillä myös piipahtamaan ulkona roskiksilla sekä vessassa. Lounas aikaan on ollut yhden parikytä hengen ryhmän lisäksi paljon perheitä ja yksittäisiä asiakkaita. Illat ovat olleet mukavia, vaikka on mennyt varsin myöhään loppusiivouksen aikana. Olen ollut vatuussa kylmäpisteestä eli alku- ja jälkiruuista. Myös huomisesta on luvassa ainakin lounaan osalta varsin vilkas päivä.

Viikon vapaat tulen viettämään hyvin pitkälti kotitöiden parissa: siivousta, pyykkäämistä, kaupassa käymistä, ym...

So, how am I....

"I'm fine." She smile, close her eyes and let her imagination fly free far away from any kind of everyday concerns.

Kiitän, kumarran ja hyvät yöt!

Kevättä rinnassa

Contain!

Söpö sorsapariskunta! Eikä ole muuten harvinainen näky kaupungin virkistyspuiston lammella. Sorsapariskuntia, hanhia, joutsenia ja lokkeja, jotka viihtyvät lammella ja kerjäävät ruokaa, minkä ehtivät.

Kolme vapaapäivää takana ja tällä kertaa aurinko paistoi koko lomapäivien ajan ihanasti. Ajoittain kävi kylmä viimakin, mutta lämpötila viihtyi siinä plus viiden paremmalla puolella. Huomenna olisi sitten taas töitä ja eikä ole väliksi, vaikka sataisikin jonain päivinä. Pääasia, että vapaiden aikaan paistaa aurinko, eikä haittaa vaikka aurinko paistaa aamulla kello kuusi suoraan kattoikkunasta silmiin ja herää vapaapäivänä siihen; pääasia, että paistaa. 

Sunnuntaina viihdyin taas lähinnä kämpillä. Lenkkiä vain kävin heittämässä ehtoon suussa. Tapasinpa pari jänöjussiakin ilta-aurinkoa paistattelemassa heinikossa. Niiden seurassa viihdyinkin jonkun aikaa nauttien rauhallisesta sunnuntai illasta.

Maanantaina vietin lähinnä päiväni ostarilla. Kiersin lähes kaikki shopparin kaupat, mutta mitään ei oikein jäänyt käteen. Ilokseni voin kuitenkin ilmoittaa, että Kringlan ostoskeskuksesta ei löydy H&M, Lindeksiä tai Kappahalia, mutta tuttuja merkkiliikkeitä ovat Only, Zara tai Adidas. Muutenkin Islannissa on paljon enemmän ja suositumpia islantilaisten omia liikkeitä ja merkkejä, kuten North 66 ja Zo-on Iceland. Reykavikista ei löydy Lidliä, tuota saksalaisten superihmettä tai amerikkalaisten ruokakulttuurin keskusta, McDonald'sia. Subway on suosittu ruokapaikka, joka löytyy läheltä bussiasemaa, ostoskeskuksista ja keskustasta.

Lopuksi päätin mennä elokuviin katsomaan 3D näytökseen The Avengers -elokuvan, jota eräs ystäväni oli kehunut ja suositellut. Elokuva oli tosiaan hyvä, eikä ollut vaikeuksia pysyä juonessa mukana, vaikka tekstitys oli islannin kielellä, olihan se puhuttu englanniksi. Toimintaa ja tapahtumia riitti mukavasti. Suosittelen.

Koko tiistai päivän viihdyinkin sitten pihalla seikkailemassa kaupungilla. Kohteina olivat muun muassa oma työpaikka, kansalliskirjasto, Islannin yliopisto, kirkko ja puisto. Tässä hieman kuvaa:

 Joku kaupunkiin eksynyt maalaistipu......!!

 Parhain ystäväni Reykjavikissa :)

 Kevättä rinnassa. Västäräkistä vähäsen.....

 Kuva työpaikalta. Etualalla yksi asiakaspaikoista ja taka-alalla "tiski", josta tarjoilijat saavat kokin antamat annokset. Siniset pullot ovat tarjoilussa täytettäviä vesikannuja by Aalto Design. Huom! kattolamppu, tuolit....

 Kuva otettu keskustassa sijaitsevasta kolmekerroksisesta kirjakaupasta, jossa ylimmässä kerroksessa sijaitsee kahvila terasseineen. Lukeminen ja kahvilatuotteet yhdistetty erittäin kannattavalla tavalla sillä, Edmysson-ketjun liikeitä löytyy myös toinen kauppakadun varrelta ja ostoskeskuksesta.

 Lopuksi kuvaa kämpällä sijaitsevasta viihdykkeestäni eli miniläppäri, pelikortit, kirjallisuutta, tyyny. Kuvasta puuttuvat ruoka ja viini, jota löytyy kahden pullon verran. (vajaita jämäpulloja)


Näin kiittäen, kumartaen ja omaa ehtoota jatkaen. Rakkaat terveiset halausten kera. Kohta noin puolet kulunut työharjoittelujaksosta ja hetkeäkään en ole katunut lähtöäni tänne. Aika kuluu vain niin älyttömän nopeasti ja se hirveä kakskymppinen syntymäpäivä lähestyy: Kyllä, poden ikäkriisiä! Mutta en anna sen haitata vauhtia....